Miljöö

Sippola on harvoja kirkonkyliä, joissa maantiehen tukeutuva kylärakenne on selkeästi säilynyt. Sippolassa yhdistyvät havainnollisesti myös kirkollisen ja historiallisen maanomistuksellisen vallan merkit kirkon ja kartanon ympäristöinä.

Minnemennä


Ars Sippola –ympäristötaidetapahtumassa kesällä 2010 oli esillä taiteilijaryhmä Elin & Keinon (kuvataiteilijat Heini Nieminen ja Sandra Nyberg) teos Minnemennä.  Pysyvästi kylään jäänyt teos koostuu seitsemästä tienviitasta, jotka johtavat kylän epävirallisille kulkureiteille. Tienviitat ovat Idylli, Eilinen, Ylpeys, Henkinen pääoma, Uudistus, Todellisuus ja Kiitollisuus. Millä tiellä haluat kulkea?


Sippulähde


Kuvataiteilija Petri Kaverman johdolla Sippulähde ennallistettiin keväällä 2010 osana Ars Sippola ympäristötaidetapahtumaa. Taiteilijan tavoitteena oli luoda alueesta uudelleen merkityksellinen paikallisuuden metafora universaalissa maailmassa.

Sippulähde on vanha lähdekaivo Sippolan keskustassa, ja se on aiemmin koristanut Anjalankosken vaakunaa. Vaakuna on kuntaliitoksen myötä jäänyt historiaan. Sippu on kauhamainen, tuohinen lippi, josta juodaan vettä. Perimätiedon mukaan Sippola on saanut nimensä lähteestä, kun ruotsinkielinen kirjuri kuultuaan sanan Sippula, kirjoitti sen muotoon Sippola. Ars Sippola


Arkkitehtuuri


Vuonna 1843 alun perin pappilaksi rakennettu kotiseutumuseo

Sippolassa olevia rakennushistoriallisesti arvokkaita kohteita ovat hovin ja kirkon lisäksi nykyisin yksityisessä omistuksessa olevat Sippolan metsäkoulun rakennukset, Alvar Aallon toimiston suunnittelema entinen Sippolan lääkäritalo sekä kotiseutumuseona toiminut vanha pappila kylän keskustassa.



Hautakappeli


Sippolan vanhalla hautausmaalla on arkkitehti K. A. Wreden 1890 suunnittelema uusgoottilainen von Daehn-suvun hautakappeli vuodelta 1890.



Sippolan kirkko


Sippolan uusgoottilainen tiilikirkko on arkkitehti C. J. von Heidekenin 1874 suunnittelema.

Sippolan ensimmäinen kirkko oli Sippolan kartanoa siihen aikaan hallitsevan valtaneuvos Lorentz Creutzin aloitteesta ja tuella 1660- ja 1670-lukujen vaihteen aikoihin rakennettu pieni kappelikirkko. Kappelikirkon alaisuuteen kuuluivat Mämmälän, Viialan, Sippolan, Hirvelän, Liikkalan, Enäjärven, Kaipiaisten ja Ruotilan kylien asukkaat.

Nykyisin Sippolan kirkon alueeseen kuuluvat myös vuonna 1912 Vehkalahdelta Sippolaan siirretyt Haapalan ja Saaramaan kylät. Mämmälässä on Inkeroisten kirkko ja Viialassa Myllykosken kirkko.

Sippolan vuonna 1737 valmistuneen toisen kappelikirkon rakentamiseen Sippolan kartanoa silloin hallitseva kreivi Johan Greutzin leski Gertrud Sofia von Treyden eikä myöskään Vehkalahden emäseurakuntalaiset halunneet osallistua. Sippolan kappeliseurakuntalaiset joutuivat rakentamaan toisen kappelikirkkonsa omin voimin. Rakennuksen koko oli 19,5 m x 19,5 m ja se toimi sippolalaisten temppelinä lähes 150 vuotta eli nykyisen kirkon rakentamisvuoteen 1879 saakka.

Nykyinen uusgoottilaista tyyliä edustava punatiilinen Sippolan kolmas kirkkorakennus on valmistunut vuonna 1879. Sen on suunnitellut turkulainen arkkitehti C.J. von Heidecken. Sippolan hovin silloinen omistaja Alexander Leonard von Daehn osallistui kirkon rakennushankkeeseen lahjoittamalla kirkkoa varten maa-alueen sekä rahaa rakennuskustannuksiin. Alttaritaulu esittää Kristuksen kirkastusta. Sen on maalannut turkulainen Aleksandra Såltin. Sippolaan taulu saapui vuonna 1887.

Kirkon tornissa on neljä kelloa, joista kaksi oli käytössä jo Sippolan kappelikirkossa 1700-luvulla. Pienin ja samalla vanhin kello on valmistettu vuonna 1753 ja toinen vuonna 1775.  Kaksi suurempaa on saatu lahjoituksena vuonna 1911.

Sippolan nykyinen kirkko on Anjalankosken seurakunnan pääkirkko ja siihen mahtuu noin 1000 henkeä.


Sippolan hovi


Sippolan hovi on Suomen suurin puukartano

Sippolan hovin puistossa sijaitseva juustopata, jossa on keitetty Suomen ensimmäinen emmental-juusto vuonna 1856 sveitsiläisen juustomestarin Rudolf Klossnerin toimesta.

Sippolan hovi on 1600-luvun puolivälissä perustettu säteri, yksi maaherra Lorentz Creutzin monista kartanoista. Sippolan alueet olivat tulleet lahjoituksena Kristiina kuningattarelta. Kun Sippolasta alettiin muodostaa asumakartanoa eli säteriä joutuivat rakennusten tieltä muuttamaan mm. Tapolat Viialaan ja Siput (myöhemmin Sakkeja) sekä Kuritut Hirvelään. Greutzien kausi päättyi kun pikkuvihan ja vuonna 1743 solmitun Turun rauhan jälkeen Sippola jäi ns. Vanhan Suomen puolelle eli oli osa Venäjän valtakuntaa. Ruotsiin muuttanut sotaneuvos kreivi Svante Greutz myi muiden perillisten suostumuksella kartanon pois suvulta vuonna 1746.

Sekavien ja epävarmojen olojen jälkeen Sippolan hovi siirtyi von Daehn -suvun haltuun vuonna 1784 kun asessori (myöhemmin hovineuvos) Johan von Daehn osti kartanon. Hovin alue oli varsin laaja, 9.000 hehtaaria, josta tosin peltoa vain noin 100 hehtaaria. Kaupan mukana tuli myös 19 torppaa. Johan von Daehnin suku oli Itämeren maakuntien saksalaisia aatelisia. Hänen isänsä valtioneuvos Samuel von Daehn, kuollut vuonna 1782, oli muuttanut virkamiestehtäviin sen aikaisen Venäjän puolelle.

Sippolan hovin omistajina von Daehneja ehti olla neljä kappaletta vuodesta 1784 vuoteen 1898 eli 116 vuoden aikana :

Hovineuvos Johan Samuel von Daehn, syntynyt vuonna 1758, oli omistajana vuosina 1784 – 1814. Hänen vieraanaan kävi Ruotsin kuningas Kustaa III ollessaan Liikkalassa sotaleirissä vuonna1789. Venäjän keisari Aleksanteri I yöpyi Sippolan hovissa vuoden 1803 kesällä Vanhaan Suomeen tekemällään tarkastusmatkalla.

”Vanha Herra” Alexander Gustav von Daehn, syntynyt vuonna 1788, oli omistajana vuosina 1814 – 1855. Hänen itse laatimien  piirustusten pohjalta valmistui Sippolan hovin päärakennuksen perusosa vuonna 1836. Alexander Gustav von Daehnin aikana hovin peltopinta-ala laajentui moneksi sadaksi hehtaariksi. Hän hankki Sippolan hoviin 500 rotulammasta, mutta tämä yritys ei täysin onnistunut. Suurjärven luoteispuolelle rakennettuun Villahoviin jäi kokeilun jälkeen vain noin 50 lammasta.

Vuonna 1821 syntynyt kapteeni Alexander Leonard von Daehn oli hovin omistajana vuosina 1855 – 1894. Hänen aikanaan Sippolan hoviin tuli  monia maatalouteen liittyviä uudistuksia, kuten salaojitus, vuoroviljely, kylvöheinä, painorehu, ayshirekarja ja metsänhoitosuunnitelma. Kapteenin palkkaama sveitsiläinen juustomestari Rudolf Klossner keitti vuonna 1856 Sippolan hovissa Suomen ensimmäisen emmentaljuuston ja koulutti myöhemmin Suomeen useita uusia juustomestareita.

Kapteenin vuonna 1838 syntynyt nuorempi veli ministerivaltiosihteeri Woldemar von Daehn oli Sippolan hovin omistaja vuosina 1894 – 1899. Hänen aikanaan Sippolan hovin uusrenesanssityylistä päärakennusta korotettiin ja laajennettiin arkkitehti Jac. Ahrenbergin johdolla lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin aiemmin tekemien piirustusten pohjalta. Woldemar von Daehn oli vuosina 1891 – 1898 ministerivaltiosihteerinä ja esitteli siten korkeimpana suomalaisena virkamiehenä  Suomen suurruhtinaskunnan asiat Venäjän keisarille, ensin Aleksanteri III:nnelle ja vuosina 1894 – 1898 Nikolai II:lle. Jouduttuaan epäsuosioon Venäjän hovissa von Daehn pyysi eroa virastaan ja myi Sippolan hovin norjalaiselle Halla Aktiebolagille vuonna 1899.  Hän muutti samantien Roomaan, jossa kuoli vuonna 1900.

Sippolan hovin torpista muodostettiin itsenäisiä tiloja vuonna 1902 ja Sippolan hovin omista maista vuoden 1909 aikoihin. Kartanossa on sittemmin vuodesta 1909 lähtien toiminut valtion koulukoti.